Uusi vastausPeruuta

Vastaus
pääasiakirjaan

Onnellinen valmentaja;)
12.11 01:18


|

Aiheeseen:
Valmennus

Otsikko:
Valmentajien käytös
|
|
|

Teksti:

Olen valmentanut junnuja monta vuotta ja kirosanoja en ole vielä suustani päästänyt, ainakaan en muista sellaista tilannetta. Huutamaan joutuu usein,koska kentälle ei normaali puheääni kuulu. Osalla tytöistä on keskittyminen peliin niin kova että huutaa pitää jos haluaa heidät vaihtoon. Yleensä huutoni tosin on kannustusta, koska mielestäni positiivinen asenne tuottaa aina paremmat tulokset. On kuitenkin pakko myöntää, että joskus tulee vastaan tilanteita, joissa tekisi mieli kirosanakin sanoa.

Murrosikäisillä on kova tarve kokeilla vanhempiensa lisäksi myös valmentajien rajoja, arvostella joukkuetovereita ja pahoittaa toisten mieli kun oma peli ei satu kulkemaan. Tytöt osaavat olla aika ilkeitä toisilleen. Ja myös kovin herkkiä ottamaan itseensä vaikka valmentajan kritiikki olisi tarkoitettu koko joukkueelle. Toisaalta on hyvä oppia kestämään kovakin kritiikki, se on osa henkistä kasvua ja auttaa selviämään paremmin opiskelun ja työelämän vaikeista paikoista.

Meidän joukkueessamme eivät kiroile valmentajat eivätkä tytöt. Kiroilemisesta seuraa rangaistus kaikille. Joskus vaihtopenkillä istuvien tyttöjen huomion saamiseksi pitää korottaa ääntä, kun muut keinot eivät enää auta. Joku voi kutsua sitä huutamiseksi. Asiasta keskustellaan kuitenkin aina yhdessä jälkeenpäin. Osaamme pyytää anteeksi ja perustella miksi jouduimme niin toimimaan. Saattaa olla, että katsomoon äänen korottaminen kuulostaa pahalta mutta sinne ei koskaan näy ja kuulu koko totuus. Mielestäni valmentajilla on oikeus ja velvollisuus asettaa rajat joukkueessa ja jos yhteisiä pelisääntöjä ei noudateta on siihen puututtava.

Yhteen ringettejoukkueeseen mahtuu monta tyttöä ja jokaisella voi olla erilainen käsitys siitä mikä on huutamista ja kiroilua. Vanhemmille saattaa joskus olla vaikeaa hyväksyä, että joku muu joutuu hänen lastaan kasvattamaan mutta se on osa joukkuepelaamista. Jos sääntöjä ei noudateta on aikuisten puututtava siihen. Ja joskus ei pelkkä ystävällinen puhe ja katsekontakti enää auta. Valitettavasti. On ollut tilanteita jossa muut tytöt ovat tulleet sanomaan että hyvä kun olitte tiukkoja, muu ei olisi nyt auttanut.

Valmentaminen on enimmäkseen palkitsevaa ja niitä hankalia hetkiä seuraa yleensä paljon hyvää. Pelissä on aina suuria tunteita, siksi se onkin niin hienoa! Meitä valmentajia on monenlaisia, miehiä ja naisia, erilaisilla tavoitteilla ja arvoilla varustettuja. Jokainen toimii omalla tavallaan ja kukaan ei ole täydellinen. Toivottavasti kaikki haluavat kehittyä hyviksi juniorivalmentajiksi myös sillä henkisellä puolella, se on erittäin tärkeää ja paljon vaikeampaa. Ollaan hyviä esimerkkejä tytöille, sellaisia ei ole koskaan liikaa.







Kaikki asiakirjat    Tekijän mukaan    Otsikon mukaan    Aiheen mukaan   Siirry takaisin