Vastaus aiheeseen "Ringette"

Vastaus
pääasiakirjaan

Osa 1
02.02 12:18

Aiheeseen:	Ringette
Otsikko:	Mussukat

|
|
|

Teksti:

Tarinoita kentältä ja kentän laidalta

Ajatuksenani on tällä palstalla hiukan kertoa siitä minkä me kaikki tiedämme, mutta emme välillä usko, näe tai ole näkevinämme. Toivottavasti saan tarinoihin myös opetuksen, jotta joku voisi ottaa niistä opiksi vaikka en väitäkään, että minun antama oppi on se oikea. Mites se viisaus menikään, jokainen voi tehdä virheitä, mutta tyhmä ei ota niistä opiksi. Olkoon nämä kertomukset mahdollisuus saada tietoa siitä, kuinka tietynlaiset toimintatavat saaneet aikaan milloin minkäkinlaisia seurauksia. Tarkoitukseni ei ainakaan tietoisesti ole mollata ketään vaan tuttuja tarinoita tutuille omalla tavalla kertoen.

Olkoon ensimmäisen tarinan nimi vaikka ”Ringetteen innostunut perhe”

Olipa kerran joukkue, jossa aloitettiin ringeten pelaamista. Edelliskaudella osa joukkueen tytöistä 2-4 oli osallistunut seuran ringettekouluun. Nyt tähän uuteen perustettavaan joukkueeseen värvättiin pelaajia kaverijäiden ja erilaisten tutustumisten kautta. Nämä onnistuivatkin saamaan nuorimpaan ikäluokkaan jopa pitkälle toistakymmentä tenavaa. Tietenkin tenavat olivat taitotasoiltaan hyvin eri vaiheessa. Parhaimmat jo osasivat luistella ja heikoimmat vain seisoivat jäällä.

Joukkue oli selvästi erään aktiivisen perheen hoidossa. Äiti toimi jojona ja isä huoltajana. Äidillä oli jonkinlainen urheilutausta ja isällä tietenkin jääkiekkotausta. Näiden aktiivien tytär tietenkin pelasi myös joukkueessa ollen sen parhaimmistoa. Tytär oli perheen ainoa lapsi, joten aikaa ja innostusta lajiin riitti.

Äiti oli erittäin innostunut uusien pelaajien tulosta, sillä saihan lapsen joukkue uusia pelaajia, lapsi mahdollisesti kavereita ja joukkue voisi alkaa elämään, kun sillä on riittävästi pelaajia. Isä oli kanssa innostunut uusista pelaajista, mutta selkeästi kriittisempi uusien pelaajien osaamistasoon, sillä heikot pelaajathan eivät auttaneet joukkuetta vaan olivat peleissä riippana.

Kausi lähti innokkaasti käyntiin ja kun tällä jojo/huoltaja perheellä jostain syystä aikaa oli, niin toimintaa joukkueen tytöillä ja heidän vanhemmillaan riitti. Äiti oli selkeästi ottanut sen tavoitteen, että tämä harrastus on meidän kaikkien, sekä tyttöjen, että niiden vanhempien. Tavoitteena oli, että kaikki olisivat yhtä suurta perhettä. Niinpä tämä jojo järjesti jos jonkinlaista tekemistä, yhdessä olemista, myymistä jne. Kun juuri oli saatu karkit myytyä, saivat tytöt joulukalenterit kouraansa, joulukalentereiden jälkeen piti saada myös kranssit myytyä ennen joulua ja kun tammikuu tuli niin harjoituksissa jokaista pelaajaa odotti iso kasa pipareita jne. Tytöt puskivat illat yhdessä vanhempien kanssa sukulaisia läpi ja yrittivät saada tavaraa kaupaksi. Tässä vaiheessa alkoi jo myyminen hiukan nolottaa. Pipareista selvittyämme olikin jossain päätetty, että vielä ennen kevättä tulee myydä yksi karkkierä, jotta pohjakassaa syksylle olisi tarpeeksi. Myyminen ei ollut vapaaehtoista vaan kaikille tuli saman verran tavaraa riippumatta esimerkiksi siitä, oliko joukkueessa mahdollisesti sisarukset.

Näille vaahtosammuttimille, joille olisi riittänyt 1-2 jääkertaa viikossa, tämä jojo hoiti vielä harjoitusten 2-3 kertaan lisäksi 1-2 muuta harjoitusta tai muuta tapahtumaa, milloin mitäkin, ulkona luistelua, salivuoroja, uimista jne.. sekä tietenkin myös kaikenlaista muuta yhdessäoloa. Nämä muut yhdessäolot hän yleensä ensin kysyi pelaajilta (6-8 vuotiailta) ja nämä kun tietenkin vastasivat joo kivaa, niin sitten se vapaan lauantain ohjelma joko muuttui joksikin joukkueen kaveritapaamiseksi tai itkuksi kotona, mikäli lapsen vanhemmat olivat tälle vapaalla jotain muuta ehtineet suunnittelemaan.

Nämä kaikki tapahtumat ja järjestelyt olivat tietenkin niille perheille, joilla oli aikaa ehkä aivan kivoja, mutta kun porukka oli vasta syksyllä aloittanut toimintansa, niin suurin osa vanhemmista oli kiinnostunut vain siitä, että onkohan tämä kiva laji lapsillemme ja oppiikohan se meidän pienokainen ollenkaan luistelemaan tai ottamaan joskus jopa syötön kiinni.

Syyskauden kohokohta oli tietenkin näiden naskaleiden erilaiset seisomisturnaukset :) Jäälle meni kerrallaan 3 pelaajaa ja se joka osasi luistella yleensä teki maalin. Turnaukset olivat kiva lisä harjoitteluun, mutta tässä vaiheessa isän rooli tuli ilmi. Hän huusi ja melttasi katsomossa siitä kuinka huonoja muut joukkueen pelaajat ovat lukuunottamatta omaa tytärtä sekä paria muuta lahjakkaampaa tai aikaisemmin luistelun oppineita. Joukkue kuitenkin pelasi sinnikkäästi ja nauttien muutaman turnauksen ja yleisin tulos oli 15-0 häviö. Tuli sieltä muistaakseni yksi voittokin, mutta silloin oli vastassa samanlainen juuri aloittanut joukkue. Tasoerot olivat suuria, koska muiden seurojen tytöillä oli pääsääntöisesti ringettekoulutausta ja sitä tämä isä ei halunnut ymmärtää. Voittaa kuulemma pitäisi ja niillä ei tee mitään jotka eivät osaa luistella.

Kaikesta huolimatta joukkue ja suurin osa pelaajista jatkoi seuraavalle kaudelle ja näiden kahden aktiivisen toimihenkilön osalta homma jatkui ikävä kyllä samanlaisena. Uuden kauden aikana sitten alkoi tulla jo muilta vanhemmilta ehdotuksia siihen suuntaan, että toimintaa voisi hiukan rauhoittaa oheishäsläämisen osalta ja pelillisesti hyväksyä se, että meidät tytöt kyllä kehittyvät aikanaan. Tämä ei kuitenkaan kelvannut tälle perheelle, koska silloinhan olisi tullut vapaa-ajanongelmia heille.

Onneksi tässä joukkueessa oli valmentaja, jolla ei ollut omaa lastaan tässä joukkueessa ja hän ei ollut tämän aktiivisen perheen kaltainen, mutta ikävä kyllä hän ei kuitenkaan pystynyt estämään tai rajoittamaan heidän häsläämistään ja isän kritiikkiään muita pelaajia kohtaan. Hän keskittyi vain valmentamiseen.

Mitä näille pelaajille ja aktiiviselle perheelle ja heidän lahjakkaalle lapselleen sittemmin on käynyt?

- Joukkue on sittemmin hajonnut totaalisesti
- Tämä aktiivinen perhe on lopettanut ringeten parissa toimimisen kokonaan. Syynä joko väsähtäminen tai sitten sen oman lapsen lopettaminen.
- Tytär on lopettanut pelaamisen jo juniori-iässä ( tässä kohtaa pitää mainita, että tytär ei ollut hörhö vaan pidetty kaveri ja pelaaja!!!!)
- Osasta joukkueen muista pelaajista, myös niistä seisovista vaahtosammuttimista, joita isän mukaan ei joukkue olisi silloin nappulaturnauksessa tarvittu lajiin ollenkaan, on tullut Suomen Mestareita, aluejoukkue- ja maajoukkuepelaajia, tämä kyllä on edellyttänyt seurojen vaihtoa

Tarinan opetuksia:

Jos sinulla on yksi lapsi ja olet valmis antamaan kaikkesi sen harrastukseen ja siinä sivussa muiden lapsille, voisitko kysyä onko muut valmiit samaan tai edes haluavat sitä? Saati sitten haluaako oma lapsesi sitä....

Tuollaisella vauhdilla palaa aika nopeasti loppuun sekä pienet pelaajanalut ja heidän kuskaajansa.

Tiedätkö sinä melttaava isä siellä vaahtosammuttien turnauksessa, vaikka tyttäresi olisi joukkueen parhaimmistoa kenestä tulee ja mitä?

Seurat ja joukkueet voisitteko katsoa joukkueiden toimihenkilöiden valintojen perään, jotta tämänkaltaista yhden perheen show:ta ei pääse muodostumaan?

Lajia aloittelevan lasten ja yhtälailla heidän perheiden tulee saada ringetestä positiivisia kokemuksia, eikä sitä jokapäiväistä kuljettamista, myymistä jne, koska mikäli halutaan, että pelaaja jatkaa harrastamista mahdollisimman pitkään toiminnan tulisi olla nousujohteista harjoitusten, kotoa lähtökertojen sekä vaatimustason suhteen.

Mikäli jossakin vielä tällaisia vastaavia tapauksia on menossa, niin lohtua teille, kyllä ne jossain vaiheessa väsähtää tai jos eivät, niin pohtikaapa hetki ketä varten ne oikeasti siellä joukkueessa ovat. Todellisuus on se, että vain sen yhden oman lapsen ympärillä maailma pyörii.

Ringette on harrastus ja osa elämää ei koko elämä....

Palaan palstalle taas parin viikon sisällä uusin tarinoin, mikäli tämä asiantunteva palsta haluaa kuulla näitä juttuja perinteisten, veikkaa kuka menestyy mitenkin ja mollaa milloin ketäkin.

Kaikki asiakirjat Tekijän mukaan Otsikon mukaan Aiheen mukaan Siirry takaisin