Uusi vastausPeruuta

Vastaus
pääasiakirjaan

konna
03.11 17:39


|

Aiheeseen:
Joukkueet

Otsikko:
Terve!
|
|
|

Teksti:

Pelaamisesta...

Tiedän, että täällä ei asioita ratkaista, ja että täällä voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa, eikä sillä ole mitään väliä. Tosin tuntuu, ettei meillä päin enää muutenkaan ole. Minua nyt kuitenkin kismittää tämä meidän joukkueen asia niin paljon, että ajattelin tässä ihan avoimesti kertoa, miltä minusta nyt tuntuu.

Olen pelannut Raisiossa koko ringetteurani ajan, nyt reilut 10 vuotta. En ole koskaan ollut sellainen pelaaja, jota olisi kosiskeltu muihin seuroihin, joten siksi on ollut myös luonnollista jatkaa täällä. Olen pitänyt seurauskollisuutta toisaalta myös kunnia-asiana, koska harva pelaaja voi nykyään sanoa pelanneensa koko uraansa saman seuran paidassa.

Minuun koski melko lailla, kun kuulin, että meille pelaajille oli käsketty sanoa, että olemme itsekkäitä, jos nyt lähdemme Allun mukana pois. Olen kuitenkin tällä hetkellä ainut joukkueemme pelaaja, joka on pelannut RNK:ssa myös ne uuden Raision kaudet, jolloin pelaamisen ei TODELLAKAAN voi sanoa olleen herkkua. Viitaten nyt vaikka Lapinlahden matkoihin, joilta tuomisina oli pahimmillaan joku 22-1 -tappio. Voin kertoa, että täysijärkinen ihminen ei matkusta toiselle puolelle maata, ja pelaa tuollaisia pelejä itsekkäistä syistä ainakaan häviäjän puolella.

Voin taata, että kukaan, joka tietää, millaista on kestojumbona oleminen, ei lähde sellaiseen vapaaehtoisesti. Kyllä me kaikki silloin pelasimme ennen kaikkea seuran puolesta. Onhan RNK ollut mukana SM-sarjassa sen perustamisesta lähtien, ja halusimme. että näin on myös jatkossa. Myöhemmin, kun tavoitteita on voitu asettaa sarjassa säilymistä korkeammalle, on tietysti kunnianhimo myös kasvanut.

Minä en varmastikaan ole ainut, joka on valmistunut ylioppilaaksi pelimatkabussissa lukien. Sama meininki on jatkunut myös jatko-opintojen kohdalla. Yksi syy opiskelupaikan valintaan Turussa oli ringeten jatkaminen Raisiossa. Mitään tolkutonta pelaajavirtaa ei tietääkseni ole millään kaudella Raisioon ollut tulossa, joten olenko siis taas kerran ollut itsekäs pelaaja? Edelleen, olen 23-vuotias ja valmistun vuoden kuluttua opettajaksi, asun vanhempieni luona, jotta voin käydä treeneissä, eikä tarvitse tehdä töitä iltaisin tai viikonloppuisin. Jos lähden, olen itsekäs, saanhan varmasti työstä enemmän rahaa kuin ringeten pelaamisesta. Tiedän, en ole ainut, ja saan olla onnekas, että minulla on ollut tällainen mahdollisuus, mutta silti.

Olen aina ajatellut, että Raisiossa homma toimii, vaikka puitteet ovatkin huomattavasti matalammat kuin esimerkiksi naapurikaupunkien suurseuroilla, yhtään heitä väheksymättä, päinvastoin. Olisi hienoa, jos jonain päivänä Raisiokin voisi olla huippuseura. Tällä hetkellä olen kuitenkin niin pettynyt seuran toimintaan, että ensi kerran elämässäni olen valmis keräämään varusteeni ja siirtymään muiden harrastusten pariin. En olisi koskaan voinut uskoa mitään tällaista tapahtuvan aikuisten ihmisten kesken.

Täällä on puhuttu paljon syistä. Minä olen kuullut, että erottamiseen oli kolme syytä: liian hyvät kaveruussuhteet (itse olen tuntenut Allun 8 vuotta ja pelannut hänen kanssaan samassa joukkueessa niistä 5, pitäisikö meidän siis lakata nyt juttelemasta keskenämme?) pelaajien kanssa, kitka joukkueenjohdon kanssa sekä se, ettei hänellä ole seuran kanssa valmentajasopimusta, jonka kirjoituttaminen on seuran sääntöjen mukaan joukkueenjohtajan tehtävä. Virallista pöytäkirjaa syistä ei ole nähnyt meistä kukaan. Mutta se näistä. En halua puida syitä, koskapa sillä tämä asia ei näköjään etene.

Itselleni Allun jatkaminen valmentajana oli tärkein ehto peliurani jatkamiselle. Toki myös joukkueella oli merkitystä, mutta sopimukseni kirjoitin nimenomaan Allun kanssa, enkä halua sitä ilman häntä jatkaa.

Meille luvattiin, että päätöksen varmuutta voidaan harkita, mikäli viime viikon peleissä (Turku ja Lahti) näytämme, että haluamme pelata Allun alla, JOUKKUEENA ja hoidamme pisteet kunnialla kotiin. En tiedä, missä näistä epäonnistuimme. Itse en ainakaan ole syytä keksinyt, vaikka monesti olen miettinyt. Viime viikko oli kuitenkin treeneineen ja peleineen mielestäni yksi EHDOTTOMASTI urani parhaimpia. Jotain, mitä joukkueurheilu parhaimmillaan voi olla. Siitä jäi hyvä mieli.

Tämä puolitoista viikkoa on ollut minulle, mutta myös muille meille pelaajille tosi raskas. Päätöksiä tehdään ja taas pyörretään ja tehdään. Kukaan ei tiedä tarkalleen, missä mennään ja mitä on tapahtunut. Ohessa pitäisi hoitaa opiskelut, osalla työt ja koulu, ja muu elämä. Mihinkään ei jaksa keskittyä. Kyllä, tämä on silti vain ringetteä. Mutta alkuun palatakseni, olemmeko me joukkueena siis itsekkäitä ja kiittämättömiä?

Konna #15



Kaikki asiakirjat    Tekijän mukaan    Otsikon mukaan    Aiheen mukaan   Siirry takaisin