Uusi vastausPeruuta

Keskustelun
pääaihe

vanha peluri
30.03 14:50



Aihe:
Joukkueet

Otsikko:
Loppuottelu
|
Teksti:

Päivää vaan kaikille, tasapuolisesti!
On surkuhupaisaa lukea täällä näitä haukkumisia ja toruja, ei se silloin kun minä vielä rengasta pyörittelin, ollut näin kamalan vakavaa (tai sitten oli, mutta ei ollut internettiä..). Kävin seuraamassa välieriä, yhteensä neljä peliä (2+2 kumpaakin), ja harmikseni huomasin sen että pelistä on tullut rumempaa kuin 90-luvulla. Toisaalta ilokseni sain todeta sen että taitoa ja nopeuttakin on tullut upeasti lisää.
On se semmoinen ikävä asia että ei sitä MM-kultaa olisi varmaan ns. neitiringeten pelaamisella tullut, sillä kanada pelaa kohtuu "rumaa". Nyt kun tuomarit sallivat sen tietynasteisen ruman pelin, on sitä kenenkään turha enää itkeä; opetelkaa kaikki kovuutta ja voimaa siihen taidon lisäksi, ni ei tuu suru puseroon.
Sanoisin vielä tuohon tuomarikeskusteluun sanasen; aluesarjoissa viheltävät tuomarit on isiä, veljiä, vanhoja pelaajia, jopa äitejä, jotka ovat joskus pelanneet. He ovat suurimmaksi osaksi sitä "vanhaa" poppoota, joka on elänyt puhtaan taitoringeten aikaa, ja varmaan vielä viheltävätkin sen mukaan, eli tiukasti, mikä on ihan jees, ettei tule ruumiita peleissä. SM-sarjassa viheltävissäkin on näitä em. persoonia jotka PARHAAN taitonsa ja tietämyksensä mukaan peliä johtaa (toivottavasti), heitä sentään koulutetaan ja testataankin, päinvastoin kuin yleensä luullaan...
Juu ja kyllä se taitaa olla tottakin, että jotkut tykkää Naantalilaisista, toiset Lappareista ja jotkut sitten muista joukkueista, MUTTA EN KYLLÄ SILTI KETÄÄN TUOMAREISTA PUOLUEELLISEKSI VÄITTÄISI. Se että tullaan hallille naama "norsunv.....a" ei tarkoita sitä että tuomari vihaisi esim.kotijoukkuetta, mutta tietysti herättää epäilyksiä.
Ja ne iänikuiset silmätikkujutut, kyl se niin on et pakostakin jää mieleen pelaaja joka pelistä toiseen pelaa samoin rikkein, mutta ei se sitä tarkoita että tuomari etsisi hänet heti kentältä ja rupeaisi seuraamaan pelkästään häntä. No, okei myönnän, joskus tuntui itsestäkin siltä kuin olisi silmätikku, mutta kun kävin tuomariopissa, huomasin että kah perhana, mähän tosiaan rikon siellä kentällä...
Ei se oppi ojaan kaada, sitä voi vaikka viisastua.
No enää en viheltele, saatikaan pelaile, mutta pelejä seuraan edelleen urakalla, ja toivon kuitenkin että päästäis takaisin siihen taitoon ja nopeuteen pohjautuvaan iloiseen peliin.

Kaikki asiakirjat    Tekijän mukaan    Otsikon mukaan    Aiheen mukaan   Siirry takaisin